Pääsimme vierailemaan kahdella tutkimusasemalla. Vanha historiallinen britannialainen Port Lockroy koloniallisen ajan tunnelmissaan odotti meitä asiaankuuluvinen pinkviiniyhdyskuntineen. Asema on museoitu ja palvelee enään pääsääntöisesti vierailijoita. Tunnelma ja varustus oli kuin olisi astunut suoraan 50 vuotta taaksepäin, kaikki pystyi aistimaan. Hyllyssä roikkui vanha sanomalehti Daily Mirror vuodelta 1957, keittiössä oli kyuivumassa hellan päällä luukkupyjamat jne. Ainoa harmi oli se, että asemanhoitaja oli tiesmissä ?!, joten emme päässeet ostamaan 50 vuotta vanhaa marmelaadia, postimerkkejä ym. Täällähän ei siis kelpaa tietenkään kuin englantilaiset postimerkit.
Pingviinin kakka + jääsohjo + lumisateessa kahlasimme takaisin Explorer -alukseemme ja suuntasimme kokan kohti Ukrainalaista Verdanskyn tutkimusasemaa, jotrka olivat ystävällisesti ilmoittaneet radiolla ottavansa meidät vierailulle asemalleen. Kolisuttilimme läpi Antarctic Sound nimisen kapean vuonon, joka oli nimensä mukainen. Huikeat näkymät jokatapauksessa kun molemmille puolille kohoaa lumihuippuisia vuoria kapeassa jääväylässä, kun pujottelimme jäävuoria.
Verdanskylla päästiin ostosriehaan yhdellä myöskin etelänavan vanhimmista samalla paikalla toiminnassa olevista tutkimusasemista. Asemalla tutkitaan mm. ilmaston lämpenemistä, maapallon järistyksiä, otsoniaukon suuruutta ja vaihteluita sekä auringonpilkkuja ja niiden vaikutusta maapallon säähän. Nämä 7 urhoollista miestä olivat viettäneet jo 10 kuukautta asemalla, kohtuullisen minimaallisilla viihdykkeillä. Ei mikään ihme, että vieraita muilta tutkimusasemilta ja "turisteja" otetaan vastaan niin mahdollistuessa. Yläkerrassa oli herroilla postitoimisto, suvenieer-kauppa ja pubi. 2$ /oluttölkki/itsetislattu ukrainalainen votka, joten ihan kohtuullista. Kaikki varmaan arvaa kuinka tylsää oli kun pikkuhiljaa oli aluksen ruvettava siirtymään kohti Ushuaiaa, matkalla sentään koukkasimme Kap Hornin kautta, jäimme paitsi kuuluisia Kap Horn rollersseja, sää oli sen verran hyvä, vaikka kokka välillä koukkikin aaltoja.

Reissu etelänavalle oli aivan uskomattoman hulppea ja ihankaikkia tunnelmia ei siis mitenkään saa näille sivuille kirjoitettua, yritän laittaa seuraavalla kerralla pari kuvaa ja tunnelmia Buenos Airesista, johon suuntaan ennenkuin kotimatka alkaa.

Saa on vahan lammennyt ja kaytiin yhdella ehka karuimmista saarista. Ei juuri lunta mutta pinkviinin sita ihteaan vaikka kotiintuotavaksi. Olemme alueella joka on syntynyt ihan lahiaikoina , muutama sata vuotta sitten, kun tulivuoren purkaukset jarisytteli etelanavan maankamaraa ja jaatikkoa. Tama puoli etelanavasta sijaitsee pienen mannerlaatan (ei varsinaisesti mannerlaatta vaan niideen valissa oleva "lohkare") siirroksessa. Maapera on edelleenkin hiukan epavakaata. Eli rikki haisee ja pinkviinin kakka, lysti yhdistelma. Rohkeimmat kaivoivat oppaiden yllyttamana kuopan kuuman lahteen kohdille ja kavivat meressa seka kuumassa lahteessa uimassa. Naytti hieman (anteeksi vaan arvon kylpijat) kuvottavalta, en edes halua tietaa mita kuuman hiekan ja mutaisen veden sisalla on. Lokit saalistivat lammossa kypsyneita katkarapuja. Kaytin aikani tutustumalla tulivuoren mustaan aukkoon ja samalla saarella on myos hylatty valaanpyyntiasema; isoja pannuja seka patoja rasvan keittoon sanoisin ja ihan alyttoman kokoinen lentokonehalli. Pari hassua hyljettakin otti aurinkoa rannalla. Vastakohtana mainittakoon etta laheisella toisella saarella kipusimme pienelle huipulle ja laskimme lunta pitkin makea alas saman paivan aikana. Tuli muuten jostain syysta kutsu kapteenin poytaan illalliselle ja ma olin oma itteni; vekkulit ja silleen (tein siis lahteamattoman vaikutuksen kapteeniin), lopuksi viela naytin miten otetaan fernettia (kapteenin laskuun tietenkin). Kaikki oppi mita holkyn kolkyn tarkoittaa !! Olin muuten sitten koko risteilyn ainoa jonka nimen kapu muisti myos etunimelta,...

Aika huisa tunne oli laittaa ensimmaista kertaa kengat maaperalle aika pitkan ja vahan keikkuisan matkan jalkeen. tata on odotettu; matkalla tanne nahtiin viela muutama Orca - joka on tappajadelfiini. Ne kyttaili Minky-valasta ja kun niita on tarpeeksi ne kykenee tappamaan taman itseaan paljon isomman otuksen. Muistan lukeneeni, etta juuri tama laji Orca-delfiini tappoi 2002 etelanavalla yhden tutkijaneitokaisen, joka oli sukeltelemassa. Varsin verinen otus siis.
Eli matkalla zodiac-kumiveneella maihin ensimmaista kertaa vastaan tuli iloisesti hyppeleva pingviini joukko (todella hassun nakoista). Pinkviinit on lystikkaita veikkosia, kunhan ei mene noin 2 metria lahemmaksi ne ei juuri meikalaisista noteeraa vaan touhottelevat omiaa. Valilla piti oikein miettia, etta minne niilla on matka. Itsekkin olin niin pingviinien lumoissa jotta melkein peruuttelin hylkeen viereen. Tama pullukka se vaan hymyili tihrusti ja naureskeli vatsa pullottaen pinkviineja. Ne tulevat sulattelemaan ja ottamaan aurinkoa maalle, jolloin ne ovat suht vaarattomia. Vedessa ei kannata tormata, nahtiin kun leopardi hylje antoi yhdelle pingviini paralle nopeaa hoitoa.
Muutaman maissa kaynnin lisaksi ajelimme kumiveneilla jaalohkareiden seassa ja auringonkin kunniotti meita lasnaolollaan, ihan sanoinkuvaamattomat maisemat ja tunnelma. tuntui etta olisi keskella jotain satua.

Mahtava aloitus koko tutustumisretkueelle,...

 

wau, huh huh,... vetaa ihan sanattomaksi toi mesta. se on ihan villia!!! Varmasti yksi maapallon viimeisimpia kolkkia missa villiluonto jytaa ainosti. siella on hyva meininki ja tiukat asialliset saannot varmistaa etta luonto ei ihmisista karsi. Jos joku ei tieda mista nimi tulee niin pohjoisnapa on arctic ja etelanapa on ant-arctic. Matkalla sinne joka on muuten noin 1000 km ushuaista etelanavan tienoille ja meritse lyhin tie. Samalla sivutaan Kap Hornia. Niin siis matkalla sinne kohdattiin Humback -valaita kaksi, jotka ihastui meidan punaiseen paattiin ja tuli rapsuttamaan selkaa sita vasten. mielettoman sympaattisia otuksia, melkein pystyi aistimaan kun kun se jutteli meille. Samana paivana nahtiin myos ensimmainen jaavuori ja pingviini. tunnelma alkoi sahkoistya laivalla, koska etelanapakin todella pitkan merimatkan jalkeen lahestyi. Oltiin jo Shackletonin jalanjaljilla,...

kiitoksia muuten kommenteista ja parin paivan paasta jatkuu tunnelmat, kunhan saan lisaa ajatuksia kokoon, naahtavaa oli niin paljon.

 

 

Paiva vietetty perilla taalla Ushuaiassa. Tama on tallainen leppoisa kylapahanen jonka kavelee paasta paahan tunnissa. Pitaisi olla kesa tulossa ja lunta tulee niskaan, etta se siita etelan lammosta ja auringosta. Menee hyvasta harjoituksesta napareissua ajatellen, varusteet nayttaisi olevan kohallaan. Syykin selvisi miksi matkalla tokki tanne tultaessa. Ovat naas aerolinas argentinasin pilotit menossa lakkoon, hyva etta ollaan taalla jo paikalla. Ajatellaan sita paluumatkaa siten parin viikon paasta. Taalla tapahtuu paivassakin ihan tarpeeksi. Mukavasti kaikki yleensa toimii, tama on hyvinkin organisoitunut maa ja mika kiva Ushuaia myos paikallisten lomanviettopaikka, joten taitaa tama kyla elella turismilla. Ei ole kuitenkaan liian pilattu. Antarctica hostelli missa olen on kylla tosi vekkuli mesta, ei liian kalliskaan (22 pesoo include breakfast) ja hyva meininki, suosittelen. Huomenna tai ylihuomenna vuoristoon katteleen maisemia toi saakin vaikuttaa siihen. Kuulin etta taalla on maailman etelaisin hiihtokeskus (auennut ihan lahi-aikoina) , pitaiskohan kayda korkkaamassa, on kuulemma tosi lystit rinteet, puuterii ja vaikka mita. Ketutkin heittaa takaperin volttii ja janot etuperin siina rinteessa. Ja nyt nukkumaan, etta jaksaa...