Pääsimme vierailemaan kahdella tutkimusasemalla. Vanha historiallinen britannialainen Port Lockroy koloniallisen ajan tunnelmissaan odotti meitä asiaankuuluvinen pinkviiniyhdyskuntineen. Asema on museoitu ja palvelee enään pääsääntöisesti vierailijoita. Tunnelma ja varustus oli kuin olisi astunut suoraan 50 vuotta taaksepäin, kaikki pystyi aistimaan. Hyllyssä roikkui vanha sanomalehti Daily Mirror vuodelta 1957, keittiössä oli kyuivumassa hellan päällä luukkupyjamat jne. Ainoa harmi oli se, että asemanhoitaja oli tiesmissä ?!, joten emme päässeet ostamaan 50 vuotta vanhaa marmelaadia, postimerkkejä ym. Täällähän ei siis kelpaa tietenkään kuin englantilaiset postimerkit.
Pingviinin kakka + jääsohjo + lumisateessa kahlasimme takaisin Explorer -alukseemme ja suuntasimme kokan kohti Ukrainalaista Verdanskyn tutkimusasemaa, jotrka olivat ystävällisesti ilmoittaneet radiolla ottavansa meidät vierailulle asemalleen. Kolisuttilimme läpi Antarctic Sound nimisen kapean vuonon, joka oli nimensä mukainen. Huikeat näkymät jokatapauksessa kun molemmille puolille kohoaa lumihuippuisia vuoria kapeassa jääväylässä, kun pujottelimme jäävuoria.
Verdanskylla päästiin ostosriehaan yhdellä myöskin etelänavan vanhimmista samalla paikalla toiminnassa olevista tutkimusasemista. Asemalla tutkitaan mm. ilmaston lämpenemistä, maapallon järistyksiä, otsoniaukon suuruutta ja vaihteluita sekä auringonpilkkuja ja niiden vaikutusta maapallon säähän. Nämä 7 urhoollista miestä olivat viettäneet jo 10 kuukautta asemalla, kohtuullisen minimaallisilla viihdykkeillä. Ei mikään ihme, että vieraita muilta tutkimusasemilta ja "turisteja" otetaan vastaan niin mahdollistuessa. Yläkerrassa oli herroilla postitoimisto, suvenieer-kauppa ja pubi. 2$ /oluttölkki/itsetislattu ukrainalainen votka, joten ihan kohtuullista. Kaikki varmaan arvaa kuinka tylsää oli kun pikkuhiljaa oli aluksen ruvettava siirtymään kohti Ushuaiaa, matkalla sentään koukkasimme Kap Hornin kautta, jäimme paitsi kuuluisia Kap Horn rollersseja, sää oli sen verran hyvä, vaikka kokka välillä koukkikin aaltoja.

Reissu etelänavalle oli aivan uskomattoman hulppea ja ihankaikkia tunnelmia ei siis mitenkään saa näille sivuille kirjoitettua, yritän laittaa seuraavalla kerralla pari kuvaa ja tunnelmia Buenos Airesista, johon suuntaan ennenkuin kotimatka alkaa.